Näissä maisemissa kelpaa odotella

Näissä maisemissa kelpaa odotella

Mission accomplished! Päästin lopulta wilsoniin. Aurinko oli jo laskeutunut korkeiden eukalyptuspuiden taakse kun paikallinen karjapaimen kuskasin väsyneet matkaajat camping alueelle. Matka starttasi flinders streetin juna-asemalta, kohti pakenhamia. Sieltä puolentunnin patikointi C422 tien varteen ja peukku pystyyn. Sormi halkoi tuulta noin minuutin ajan kunnes ensimmäinen kyyti oli pysähtynyt auttaaksemme meitä. Yhteensä matka kesti noin 10h, siihen tarvittiin kolme liftikyytiä ja yksi bussikyyti. Rahaa kului 2,7$. 10min oli pisin odotus tienposkessa peukku pystyssä. Bussia saimme odotella 5h.

Liftaaminenhan on mitä parhain tapa matkustaa, silloin kun ei ole kiire, eikä määränpää välttämättä lukkoon lyöty. Seikkailumatkailijoille tämä tapa edetä on mitä mainioin. Pääsee tutustumaan hienoihin ihmisiin ja kuulee uskomattomia tarinoita. Liftaaminen on myös ekoteko ja pitää pankkitilin balansissa, ellei joku teiden ritari putsaa reissumiestä. Nämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaisia tapauksia.

Wilsonia pidemmälle emme kuitenkaan perinteisellä peukunheilutuksella edenneet. Seuraavana päivänä tapasimme erittäin ystävällisen espanjalaispariskunnan, jonka kyydissä pääsimme liikkumaan muutaman päivän. Macarena ja Sergio jätti meidät pieneen fosterin kylään, jossa siirryimme sateisen sään johdosta peukuttamaan facebookkiin. Laitettiin ryhmän “Australia rideshares for backpackers” kautta viestiä ranskattarille, jotka olivat ilmoittaneet että heillä on autossa paikka vapaana. Viestiä Bettylle ja vastaus tuli samantien. Laitettiin vastaviestinä meidän sijainnin gps koordinaatit ja hokkuspokkus poxx! Betty ja Rosalie oli 5minuutin ajomatkan päässä meidän olinpaikasta. Joku voisi sanoa tuuriksi, mutta kohtaloa se on.

Lopulta matka jatkui croajingolon ja murramarangin kansallispuistojen kautta Sydneyyn. Upeita, lähes tyhjiä rantoja. Laguuneita ja kuoppaisia teitä. Näistä kuitenkin parhaiten mieleen jäi murramarang. Kenguruita rannalla enemmän kuin ihmisiä. Meren piiskaamia rantakallioita tutkimalla saa kulumaan vaikka koko päivän. Pimeyden laskeuduttua opossiumit ja valabit tulivat metsastä kosketusetäisyydelle.

Murramarang

Murramarang

Itärannikolla matkalla Sydneyyn löytyisi vaikka kuinka paljon toinen toistaan upeampia luonnonpuistoja. Monet täysin ilmaisia. Hyvin suositeltavaa on kuitenkin ottaa selville missä kunnossa tiet ovat. Amalgaamipaikkojen irtoaminen takahampaista oli hyvin lähellä kun painettiin 1.5h erittäin kuoppaista tietä croajingolon kansallispuistoon. Viisas tietenkin säästää hammaslääkärilaskut ja ostaa maahan tullessaan neliveto kiesin korkealla maavaralla. Perus farkuilla ja pikkukiinalaisilla ei ole mitään asiaa vuoristomaisemiin. Lähes jokaiseen korkeammalla ilmanalalla olevaan luonnonpuistoon vaaditaan 4×4 auto. Tästä syystä jäi meidän vuoristoseikkailut kokematta tältä kertaa.

Reinon syntymä

Huopapäällysteeni ei enää kestänyt kovia pakkasia ja vuoroin piiskaavaa jäätävää vesisadetta. Kumipohjani kaipaa lämpöisen ilman tuomaa notkeutta. Isoin syy lähtöön oli kuitenkin kaipuu nähdä uusia polkuja.

Hieman historiaa itsestäni: Sukujuureni saivat alkunsa nykyisen tampereen alueella, vuoden 1900 alkupuolella. Varsinaista faktatietoa ei ole esi-isistäni, ainoastaan myyttejä ja legendoja. Yksi näistä on pyörinyt vahvasti suomalaisten huulilla näihin päiviin saakka.
Isosiskoni aino sai tiettävästi alkunsa jo 1800-luvun loppupuolella. Hänet nimettiin kalevalan ainoan tyttölapsen mukaan. Kuitenkin myöhempien aikojen hiippakuntien suurmestarit kertoivat että, isosiskoni aino olisi nimenomaan kyseinen kalevalassa esiintyvä aino-tyttö.
Pate mustajärvi löysi aikoinaan tampereen kuninkaallisen kirjaston kätköistä hamppupaperille kirjoitetun käärön. Tekstiä en voi perhesyistä paljastaa täydellisenä, mutta voin tuoda julki sen mitä tietoja kääröstä löytyi liittyen sukujuuriini. Vuonna 1868 Elias Lönnrotin vaimon kuoltua tuberkuloosiin, oli suomalaisen kirjallisuuden mestari todella murheen murtama ja yksinäinen. Elias ei enää sen koomin huolinut puolisoita. Kuitenkin Pate Mustajärven tekemä havainto paperista kertoo että Eliaksen viimeisenä elinvuotetaan hänellä olisi ollut suhde Aino nimiseen tyttöön, isosiskooni. Tästä intiimistä rakkaussuhteesta sain alkuni minä Reino, vuonna 1932. Reino, Reiska, Rebel…moneksi on haukuttu. Mutta monien mielestä silti legenda, jo syntyessään.

Synnyin lieksan tehtaalla ilmeisesti vuonna 2014 – 2015. Sieltä minut siirrettiin muutaman välivaraston kautta Vantaalle, jumbon kauppakeskuksen K-citymarkettiin. Siellä pakettiini kurkisti ruma kaljupää ja se oli ensisilmäyksellä rakkautta. Ei rakkautta niin kuin rakastavaisilla, vaan sellaista rakkautta jota kunnon isä-poika suhteessa kuuluu olla.
Heti minut maksettuaan tämä herra nahka tervehti ja ilmoitti nimekseen Pärä, Räbä tai Spärde. Rumalla on myös monta nimeä. Riuskalla otteella hän heitti pakettini roskiin ja tunki minut rinkkaansa. Seuraavan kerran kun näin päivänvalon, olin Berliinissä. Ai että se fiilis oli hieno. Sovittiin yhteen kuin Simon & Bumba. Ihmisiä oli kaikkialla, kaikenvärisiä ja kaikenhajuisia. Berliinissä emme kuitenkaan kauaa talsineet vaan siirryttiin pikimmiten Abu Dhabin kautta määränpäähäämme, Australian melbourneen.

Berliinissä tehtiin sinunkaupat ja selvisi ettei pärän juurista ei ole paljon kerrottavaa. Vantaalainen.

Täällä Melbournessa kohta kaksiviikkoa viettäneenä suunnitelmat ovat muuttuneet täysin. Pärän piti mennä täällä töihin muutamaksi kuukaudeksi, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä talvea karkuun Australian pohjoisosiin. Kuitenkin työnsaanti Melbournessa on osoittautunut melko haastavaksi. Siitä syystä ja reissaamisen palon vuoksi olemme päättäneet lähteä huomenna kohti pohjoista. Tai jos tarkkoja ollaan niin ihan ensimmäiseksi lähdemme Melbournesta vielä etelämmäksi, kohti wilsons promontoryn kansallispuistoa. Mitään aikamäärettä emme ole asettaneet kauan meinaamme viettää wilsonissa.
Viimeiset kolme päivää olen saanut tiiviisti viettää sisätiloissa, sillä aikaa kun spärdäri on juossut ympäri kaupunkia haalimassa tarvittavia tavaroita retkeämme varten. Mukaan on tarttunut 2-hengen teltta, trangia, vaelluskengät, kalastusvälineet, ensiaputarvikkeet, reilun viikon campingille tarvittavat ruoat ja paljon muuta pientä tilpehööriä. Huomenna vielä ennen lähtöämme olisi tarkoitus käydä hakemassa harvey normanista aurinkoenergialla toimiva laturi pienelektroniikalle. Suunnitelmissa olisi jatkaa wilsons promontoryn kansallispuistosta kohti parinsadan kilometrin päässä pohjoisen vuoristomaisemissa sijaitsevaa baw bawin kansallispuistoa. Reino kuitenkin pidättää kaikki oikeudet mahdollisiin muutoksiin.
Aurinkoisin terveisin: Reino & Pärä